Olen aina opettanut poikiani, että tyttöystävää tulee kohdella aina hieman paremmin kuin omaa äitiään. Nyt sain tuntea opit nahoissani.

Pojan tyttöystävä tuli siis käymään. Eilen illalla poika kysyi voisiko kutsua tyttöystävänsä meille. Ovat kuulema tapailleet kaksi viikkoa. Kaiken kaikkiaan ovat tunteneet kesän ajan. Olivat yhteisen kaverinsa kautta tutustuneet alunperin. Tyttö kuulema ei käytä mitään aineita ja tukee hoidoissa täysillä. 

Sanoin että minua kyllä pelottaa että se tuo aineita tullessaan jolla saa aivot hitaalle taas. Olihan poika juuri eilen Haarajoen pizzerian terassilla itkenyt, ettei voi tulla lainkaan Helsinkiin, koska siellä varmalla ratkee, mutta ei ole paikkaa muuallakaan. Sovittiinhan me siellä myös että poika viettää kotona selvän viikonlopun ja vien hänet päihdepolille maanantai aamuna. Poika hermostui ja meni toiseen huoneeseen taas.

Hetken perästä tuli takaisin ja kysyi voisiko mennä tyttöystävälleen viikonlopuksi, että tulee varmalla päihdepolille maanantaina. Sanoin että on parempi että se tyttöystävä tulee tänne. Poika hermostui ja sanoi, etteihän hänen mikään pakko ole täällä olla, että voi lähteä vaikka siltä istumalta. Sanoin että mieti nyt hetki ennen kuin lähdet, koska silloin lähdet täältä viimeisen kerran. Hetken hiljaisuus. "No mä mietin yön yli". Hetken perästä tuli takaisin ja sanoi että "okei no mun tyttöystävä tulee sit huomenna päiväks tänne...mut yritä sit osata käyttäytyä" ja nauroi vitsin merkiksi.

Tänään kysyin aamulla että mihin aikaan tyttöystävä saapuu. "No en tiedä, vittu anna sen nyt ensin herätä". Kysyin iltapäivällä. "No vitustako minä tiedän kun se ei ole vielä vastannut". No, viiden aikaan sanoi että lähtee hakemaan tyttöystäväänsä metroasemalta. Tarjouduin heittämään. "No enkö mä nyt vittu voi mennä hakemaan tyttöystävääni metroasemalta, kun pitääkö sun tulla mua sinnekin pitämään kädestä kiinni? Ja mitä kamalaa siinä välissä vois muka tapahtua, jos mä vaan haen sen metrikseltä?". No aika monta sätkää ehtii vetämään sen matkan aikana, yhden napin vetäsee sekunnin murto-osassa, eikä nenäänkään kovin montaa silmäystä mene. Mutta rehellisesti kyllä ajattelin että ulkona tulee aivan taivaan täydeltä vettä, että sateessako aattelit sen tänne kävelyttää? 

Poika soitti tyttöystävälleen "Luitko ne mun viestit? Tullaan hakemaan sut siitä metrikseltä. Mutsi heittää autolla. Okei, nähään koht". Ja niin me mentiin yhdessä autolla hakemaan.

Ajoin parkkiin. Noustiin ylös autosta, kun ajattelin käydä kaupassa samalla. Silmäilin kaupan edessä olevia ihmisiä. Erotin tyttöystävän kaukaa. Käyttäjä, ajattelin. Herttainen tyttö seisoo sateessa ja naputtelee kännykkää. Muut ihmiset suojaa itseään tai pitävät hartiansa ainakin korvissa, aivan kuin ettei kaula kastuisi sateessa. Tämä tyttö ei ollut sokerista, tuskin edes huomasi sadetta.

Nuoripari halasi toisiaan. Esittelin itseni ja hän myös. Nimi ei jäänyt mieleen. Sanoin pilke silmäkulmassa että poikani vähän häpee minua, koska minulla ei ole sellaista pikku juttua päässä, joka estäisi minua sanomasta jotakin. Mutta en ole paha ihminen kuitenkaan. Kävin kaupassa ja lähdettiin kotiin.

Kotona oli pikkusisar kaverinsa kanssa. Viimeksi kun pikkusisaren kaveri oli kylässä, olin huonolla tuulella ja menin omaan huoneeseeni kiukuttelemaan. Nyt halasin ja pyysin anteeksi kun viimeksi taisi jäädä juttelu väliin, kun olin huonolla tuulella töistä tullessa. Sanoi ettei se haittaa ja ihana leveä hymy.

Olin sopinut että käyn kuuden aikaan lauttasaaressa nopeasti hakemassa yhden nettikirpputorilta ostamani esineen. Lähdin saman tien ajamaan Lauttasaareen. Ajattelin ettei sinä aikana nyt mitään kummaa tapahdu. Tyttö vaikutti ihan mukavalta ja aika kiltiltä tytöltä ensivaikutelmasta huolimatta, jonka sain kaukaa hänen olemuksestaan. Ajattelin että vain kuvittelin ja näen narkomaaneja joka paikassa. Tyttöhän oli oikein kiltti.

Satoi vettä ja puhelin alkoi piippaamaan ja soimaan. Ajoin pieleen. Olin perillä 18:32. Luin viestit, ei mitään kiireellistä. Naapuri halusi tuoda koiransa hoitoon ja vastasin että ok ja lähdin ajamaan takaisin kotiin. Vettä tuli kuin Esterin hanurista. Kun pääsin pihaan puhelin alkoi soimaan. Parkkeerasin ja puhelin soi uudelleen, nyt minulle tuntemattomasta numerosta. Poika soitti ensin omasta puhelimestaan ja sitten ilmeisesti tyttöystävänsä kännykästä. Kysyi missä olen ja milloin tulen. Sanoin että olen pihassa. Okei, no nähdään koht.

Menin kotiin, jolloin poika totesi ennen kuin kenkää ehdin saada pois jalasta, että "nyt on kuule sellainen juttu että me lähdetään nyt ulos". Pyysin miettimään kaksi kertaa. Poika hermostui ja samalla kiinnitin huomioni tyttöystävään, joka kävi aivan hitailla silmin nähden. Spontaanisti sanoin "herranjumala, oletko sä tyttö vetänyt jotain?", pistin valot päälle jolloin poika sanoi "no nyt me vittu ainakin lähetään". Pyysin tyttöä nostamaan katseensa valoonpäin ja katsomaan minuun. Tytön pupillit täytti melkein koko silmän. En kykene kertomaan minkä väriset tytön silmät oli, koska sieltä tuijotti minua mustat napit. Kysyin mitä tyttö on vetänyt, johon vastasi todella hitaasti ja hiljaa "en mä mitään ole vetänyt". Sitten nousi hitaasti ylös, meni eteiseen ja ylihitain liikkein ryhtyi pistämään takkiaan ylleen. Kysyi minulta yli hitaasti että mistä kuvittelin että hän käyttäisi aineita? Sanoin ylihitaasta liikkumisesta, jolloin tyttö toisti kuin unessa ja hyvin hitaasti "ylihidas liikkuminen" ja katsoi käsiään takkiaan pukien samalla, ikään kuin varmistaakseen että liikkuuko hänen kätensä jotenkin hitaasti. Ja kyllä, väitän että tyttö oli bentsoissa.

Poika sanoi ennen lähtöään ettei aijo vetää mitään, että nähdään maanantaina päihdepolilla.  Pyysin miettimään vielä kaksi kertaa ennen kuin ovea sulkee perässään. Poika mietti kaksi kertaa ja lähti...